AJATUKSIA ISÄSUHTEESTA MARRASKUUSSA

Isänpäivä vaiko ei?

Marraskuisena sunnuntaina vietetään isäinpäivää. Mainoslehdet ovat toitottaneet tätä jo jokusen viikon. Juhlaa! Lahjoja! Mitä, kun suhde isään onkin monimutkainen, haasteellinen tai isää ei ole?

Onneksi olkoon sinä isäsi lapsi, jos mielelläsi ja kiitollisena voit muistaa isääsi myös näin isäinpäivänä. Isäsi lienee ollut kyllin aikuinen, vastuuta kantava, sinua (ehdoitta) rakastava, sinut hyväksyvä ja kannustava. Hänellä on ollut hyvät tunnetaidot - kyky ilmaista omia tunteitaan ja vastaanottaa toisten, kantaa sinun tunteitasi yhdessä kanssasi. Hän on osannut pyytää anteeksi toimiessaan väärin. Olet voinut luottaa häneen. Mahtavaa!

Valitettavasti on myös toisenlaisia tarinoita. Oletko sittenkin hän, joka ei ole koskaan tavannut isäänsä ja jolla ei ole ollut isähahmoa kasvunsa tukena? Miltä isäinpäivä sinusta tuntuu? Kuinka olet luonut miehen mallin mieleesi, minkälaisen? Kuinka sinä kuljet läpi marraskuisen sunnuntain? Tai oletko hän, jolla on ollut häiriintynyt, ei-toimiva, perhe? Muut ovat voineet ihailla perhettäsi, kehua vanhempiasi, kadehtia sinua; kuinka onnekas oletkaan tuollaisen perheen lapsena!? Sinä olet viimeistään aikuistuttuasi tajunnut, kuinka sinulle tarjottu tarina perheestäsi onkin virheellinen. Et sittenkään elänyt oikeasti turvallista ja rakastavaa lapsuutta. Et, vaikka mitä tekisit, kuinka suorittaisit, tule saamaan sitä ehdotonta rakkautta, hyväksyntää ja kiintymystä, jota kipeästi kaipaat ja mikä sinulle olisi kuulunut. Olet ehkä uuvuttanut itsesi turhaan. Tyhjä paikka sisälläsi (usein rintakehän alueella) ammottaa tyhjyyttään. Ihmettelet ehkä, miksi oikein mikään ei tunnu miltään. Kuinka sinä kohtaat isäsi tai muistelet isääsi isäinpäivänä? Jatkatko perheen perinnettä ja esität osasi? Jätätkö kortin lähettämättä tai ajatteletko ikäviä ja podet syyllisyyttä? Koetatko selittää, kuinka kaikki kuitenkin oli oikeastaan hyvin - monella oli huonommin? Ja onhan hän sentään sun isä... Oletko ehkä hän, jolla on ollut väkivaltainen isä? Kuinka sinä muistat isääsi isäinpäivänä?

Niin tai näin, meillä kaikilla faktisesti on isä - oli hän elämässämme tai ei. Sinussa on piirteitä, jotka olet häneltä perinyt. Sinun ei silti ole pakko muistuttaa häntä. Ulkoisille piirteille voi olla hankalampi saada muutosta, mutta ajatuksiisi ja toimintaasi voit vaikuttaa. Mikäli sait hyvin toimivan, vastuunsa kantavan, aikuisen mallin, voit iloita sinulla jo olevista ominaisuuksista ja taidoista ja vahvistaa niitä. Mikäli malli oli muuta kuin toimiva ja turvallinen, voit katkaista sukupolvien ketjun ja harjoitella toimimaan toisin. Niinkuin olisit itse halunnut osallesi. Ja sitli muistat, että lapsesi ei ole sinä, vaan oma yksilönsä, eikä hän ehkä kaipaa juuri niitä asioita, joita sinä haluat hänelle tarjota. Kunnioitat lapsesi tarpeita. Tosin turvallisuus ja ehdoton rakkaus eivät koskaan "vie metsään". Kuinka voit opetella vielä puuttuvia taitoja? Voit lukea alan kirjallisuutta ja pohtia niissä olevia tehtäviä. Voit osallistua perhekonstellaatioryhmään ja päästä työstämään perhesysteemiäsi. Voit hakeutua kehoterapiaan, esim. Rosen-terapia tai psykoterapiaan. Perhekeskukset ja Perheasiain neuvottelukeskus tarjoavat perhe- ja pariterapiaa. Tärkeintä on, että haluat toimia hyvällä tavalla, olla turvallinen ja olla läsnä lapsellesi. Se auttaa sinua matkallasi paremmaksi vanhemmaksi ja turvalliseksi aikuiseksi.

-Satu

#isänpäivä

#isäsuhde

#miehenmalli